keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Toivoton tiistai

Maanantai-ilta oli ensimmäinen yli viikkoon, kun iltapuhteet kotona eivät keskeytyneet valojen vilkkumiseen ja astioiden kilkatukseen. Pannujen ja kattiloiden paukuttelu ja valojen välkyttely on ollut viimeisten kymmenen päivän ajan ihmisten (Turkissa perinteinen) tapa tukea kotoa käsin koko maan vallannutta hallituksen vastaista liikehdintää. Joka ilta yhdeksältä ihmiset ovat eri puolilla Istanbulia ja Turkkia näin osoittaneet tukensa Taksimin Gezi-puistosta alkaneelle protestille.

Luulen, että maanantai oli muita päiviä hiljaisempi, koska tuona päivänä ilmassa oli toivoa: Viikonlopun aikana Taksimilla kymmenet tuhannet ihmiset olivat saaneet osoittaa mieltään rauhassa, eikä maanantaikaan ollut tuonut poliisin pelättyä puuttumista protesteihin, ainakaan Istanbulissa. Pääkaupunki Ankarassa yli kuusi tuntia kestäneen ministeritapaamisen jälkeen varapääministeri Bülent Arınç vielä teki yllättävän ilmoituksen: Pääministeri Erdoğan suostuu tapaamaan joitakin protestiliikkeen edustajista saman viikon keskiviikkona.

Ilmapiiri tuntui mielestäni yhtäkkiä toiveikkaammalta ja rauhoittuneelta. Moni ehkä uskalsi helpottuneena toivoa asioiden sittenkin järjestyvän ja pattitilanteen sittenkin ratkeavan keskustelun keinoin. Jouduin itse muuttamaan YLE:n uutisille maanantain aikana seuraavaksi aamuksi tekemääni radiojuttuakin vielä loppuillasta, mutta tein sen iloisin mielin, sillä uutinen oli hyvä ja toivoa antava.

Toiveikas tunnelma kesti tasan yhden yön tiistaiaamuun: Aamun uutiskuvat kertoivat, miten sadat poliisit olivat vallanneet Taksimin aukion, julkilausuttuna tarkoituksenaan puhdistaa alue julisteista ja kojuista. Aukion edellisillan juhlallinen ja iloinen tunnelma oli tiessään ja se muistutti yhtäkkiä sotatannerta. Soitin muutamille ystävilleni paikan päälle, he kertoivat useista loukkaantuneista, ambulanssein sairaalaan viedyistä, viereisen Gezi-puiston ensiaputeltan ruuhkasta - taustalta kuului kiljuntaa, hälinää ja laukauksia muistuttavia ääniä.

Koko tiistai sujui sekavissa tunnelmissa. Jotkut mielenosoittajista alkoivat tapella poliisia vastaan heitellen kiviä ja molotovin cocktaileja, toiset yrittivät ripustaa kylttejään uudestaan. Valtaosa protestoijista pysyi kuitenkin yhä rauhallisena. Sosiaalisessa mediassa ja nettilehdissä liikkui huhuja ja 'todisteita' riehumaan palkatuista mielenosoittajista, 'provosoijista'. Isot joukot mielenosoittajia kerääntyivät aina uudelleen ja uudelleen Taksimille, kunnes poliisi palasi ja heitti pippuri- ja kyynelkaasua ja ilmeisesti käytti myös kumiluoteja. Aika ajoin koko Taksimin alue peittyi sankkaan kyynelkaasupilveen.

Poliisi ja Istanbulin kuvernööri olivat luvanneet, ettei Taksimin viereiseen Gezi-puistoon hyökätä mutta sinne satoi useiden silminnäkijähavaintojen mukaan runsaasti kaasupatruunoita. Yksi kaasuhyökkäyksistä tuli juuri, kun Gezi-puiston protestin aloittanut yhdistys piti tiedotustilaisuuttaan, kuten ilmenee tästä Guardian-lehdessä julkaistusta kirjoituksestakin. Illan tullen Taksimilta sammutettiin valot ja aukiota valaisivat vain palavat autot ja romukasat. Jonkin kanavan uutiskuvat näyttivät poliisin repimässä myös puiston puolella mielenosoittajien telttoja.

Turkin lääkäriliiton (Türk Tabipleri Birliği) mukaan loukkaantuneita oli useita satoja, tiistain tapahtumat nostivat kaksi viikkoa sitten alkaneen liikehdinnän aikana loukkaantuneiden määrän jo viiteen tuhanteen. Sama liitto vetosi eilen poliisiin, että sen on lopetettava kyynelkaasun käyttäminen: Taksimin alueella, Beyoğlun kaupunginosassa, asuu valtavasti ihmisiä, jotka ovat saaneet myrkyllistä kaasua koteihinsa ja eivät pääse sen haitallisia vaikutuksia pakoon minnekään.

Myös ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch tuomitsi välittömästi kaasun käytön Taksimin 'siivoamisessa' täysin ylimitoitettuna; Ylipäänsä mielenosoituskylttien ja -kojujen poistaminen ei järjestön mukaan ole pätevä syy viranomaisille puuttua voimakeinoin rauhallisesti sujuvaan mielenosoitukseen.
- Kyynelkaasun käyttö vastaan kymmeniä tuhansia mielenosoittajia Taksim-aukiolla ei tule lopettamaan kriisiä. Jos Turkki haluaa tulla luetuksi oikeuksia kunnioittavien valtioiden joukkoon,on poliisin väkivallan loputtava ja hallituksen puhuttava mielenosoittajien kanssa, sanoi HRW:n Turkin edustaja Emma Sinclair-Webb tänään lähetetyssä tiedotteessa.*

Tilanne näyttää kaikkea muuta kuin lupaavalta ennen pääministerin ja mielenosoittajien edustajien tapaamista: Ainakin kaksi tapaamiseen kutsutuista on kieltäytynyt siitä tiistain väkivaltaisten tapahtumien takia. Olen myös nähnyt paljon kommentteja siitä, että tapaamiseen kutsutut eivät ole niitä, joiden siellä pitäisi olla - Gezi-puiston protestit aloittanutta yhdistystäkään ei ole kutsuttu. Pääministerin tapaamien joukossa on joitakin julkisuuden henkilöitä, jotka ovat tukeneet protestia - tosin yksi heistä, Hülya Avşar, totesi vasta muutama päivä sitten, että taiteilijoiden ei edes tulisi mennä Taksimille, vaan pysytellä puolueettomina.

Tiistain aikana tapahtui Taksimin lisäksi myös Istanbulin oikeustalolla: Noin satapäinen joukko asianajajia osoitti mieltään suuren rakennuksen eteisaulassa. Mielenosoitus oli järjestetty Gezi-puiston protesteja tukeneiden, kahden asianajajan pidättämisen takia. Täysin rauhanomaisesti sujuneen mielenosoituksen keskelle saapui yhtäkkiä kymmeniä mellakkapoliiseja, jotka raahasivat asianajajia väkisin mukaansa ja veivät heistä kymmeniä mukanaan Istanbulin pääpoliisiasemalle. Nettiin levinneistä videopätkistä näkyy paikalla olleiden viha ja järkytys.

(Pilapiirroksessa kiinniotettu huutaa: Tahdon asianajajani! Asianajaja vierestä sanoo: Terve! Mustaa huumoria, en oikein pysty päättämään itkettääkö vai naurattaako se tällä hetkellä enemmän.)



Kaiken tiistaisen sekamelskan jälkeen olo oli jälleen kerran epäuskoinen. Mitä tapahtui alle vuorokaudessa pienelle toivonkipinälle? Miksi hallitus antaa viestiä saman vuorokauden aikana neuvottelujen aloittamisesta mutta toimii muuten, kuin olisi sodassa omia kansalaisiaan vastaan? Onko enää mitään toivoa rauhanomaiseen ratkaisuun? Eri kansainvälisissä medioissa on ollut erinomaisia analyysejä tilanteesta, ei ehkä suoria vastauksia kysymyksiin, mutta jonkinlaista selitystä tarjoavia kuitenkin. Voin linkittää niitä johonkin seuraavista kirjoituksistani.

Tuo orastavat toiveet murskannut, sekasortoinen tiistai päättyi jälleen kotikadullani vilkkuviin valoihin ja kattiloiden kilkatukseen. Nyt meteli ja välke oli kovempaa ja kesti pidempään kuin ehkä minään muuna päivänä näiden jo kolmatta viikkoa jatkuvien mielenosoitusten aikana.

- - - - - - - - - - -
* Kaikki suomennokset kirjoittajan omia, ellei toisin mainita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti