Seisova mies ja väsynyt äiti

Kaiken yhteiskunnallisen kuohunnan keskellä arki jatkuu omine rutiineineen. Niinpä lähileikkipuistomme täyttyi eilenkin äideistä ja lastenhoitajista ja kaikenikäisistä lapsista. Yksi puistossa jo pari vuotta sitten tapaamistani äideistä oli poissaolevan ja väsyneen näköinen. Kun kyselin vointia, hän kertoi:
- Alan olla todella väsynyt mutta en pysty jättämään yhtään iltaa väliin. Kohta vien lapset nukkumaan ja lähden taas Taksimille, olen ollut mukana alusta asti ja jatkan niin kauan kuin jaksan, kertoi tuttavani, töissä käyvä kahden pienen lapsen äiti.

En kysynyt häneltä lupaa tähän blogikirjoitukseen (johon sain idean vasta myöhemmin), joten kutsutaan häntä vaikka nimellä Özlem. Özlem ja hänen miehensä edustavat Turkin maallista ja koulutettua kansanosaa. He kuuluvat ylempään keskiluokkaan, tekevät mielenkiintoista ja haastavaa työtä, puhuvat turkin lisäksi kahta vierasta kieltä ja matkustavat työnsä takia joskus ulkomaille. He ovat iältään 30-40 -vuotiaita, joten hieman vanhempia, kuin keskimäärin 20-30 ikäinen, Gezi-puiston mielenosoitukset aloittanut ryhmä.
- Niin moni oli jo todella pitkään tyytymätön moneen asiaan. Nyt nämä 90-luvulla syntyneet nuoret raottivat ovea protestillaan ja yhtäkkiä meidän kaikkien muidenkin huoli ja tyytymättömyys pääsi vyörymään tuosta ovesta ulos, katsoo Özlem.

Joku voisi sanoa, että tottakai Özlem ja miehensä kuuluvat mielenosoitusta kannattavaan ryhmään, jo  perinteisen 'maallinen eliitti / uskonnollisempi kansa' -jaoittelun mukaan. Pääministeri Erdoğankin puheissaan on yrittänyt vedota tähän, että mielenilmauksilla vanha eliitti vain tahtoo epädemokraattisen valtansa takaisin, kun hän itse taas on demokraattinen, hiljaisen ja nöyrän kansan edustaja ja palvelija. Özlem antaa nykyisestä maailmankuvastaan kuitenkin paljon liberaalimman mielikuvan.
- Mielestäni Erdoğan on tehnyt mahtavan työn rikkoessaan perinteisen asetelman. Voin itsekin myöntää, että nuorempana katsoin kieroon huivia pitäviä, olin kai melkoinen fasisti itsekin. Tässä asiassa pääministeri on muuttanut Turkkia huikeasti parempaan suuntaan ja myös siinä, että hän on vetänyt armeijan pois politiikasta. Viime vuosina vain oikeuslaitoksen toiminta ja valtasuhteet ovat vääristyneet kammottavasti ja hänen on aika lähteä ja antaa tietä maltillisemmalle seuraajalle, Özlem sanoo.

Puistossa lapset juoksevat ja kiljuvat leikeissään mutta Özlemin kanssa jutellessa ajatukset ovat Turkin politiikassa. Hyvin kemalistiseen perheeseen syntynyt, Turkin tasavallan perustajaa, Atatürkia syvästi rakastava ja sen avoimesti myöntävä perheenäiti on myös muuttunut maansa kehityksen myötä. Hänen mielestään Gezi-puistossa tunnelma oli mahtava juuri sen takia, että siellä tanssivat, esiintyivät ja aikaa viettivät yhdessä kurdit ja nationalistit, aleviitit ja sunnit, homoseksuaalit ja jopa muutamat huivipäiset naiset.
- Minkä tilaisuuden ja voimavaran Erdoğan tässä menetti, huokaisee Özlem.
- Hän olisi voinut kääntää tämän suurmenestyksekseen - sen lisäksi, että hän on ratkaisemassa meitä vuosikymmenet piinanneen konfliktin (Kurdistanin työväenpuolue) PKK:n kanssa hän olisi voinut osoittaa Gezi-puiston avulla yhdistäneensä Turkin.

Özlem on silminnähden liikuttunut. Hän kertoo minulle, että usko muutokseen on yhä vahva mutta epävarmuus tulevasta on kasvanut yhä suuremmaksi protestien väkivaltaisten hajoittamisten ja valtiojohdon valheiden jälkeen. Esimerkiksi Özlem kertoo ystävästään, jonka iho paloi pahasti poliisin ruiskutettua häntä vesitykillä. Todisteet lehtikuvia myöten ovat näyttäneet, että poliisi sekoitti vesitykkien tankkeihin jonkinlaista kemikaalia. Aluksi Istanbulin kuvernööri kielsi aineen olleen kemikaalia ja luonnehti sitä 'lääkkeeksi'. Myöhemmin poliitikot pokkana väittivät julkisuudessa, että veteen ei lisättykään mitään.

Pian on aika lähteä puistosta kotiin kylvettämään lapset ja laittamaan heidät nukkumaan. Sitten Özlem lähtee Taksimille - seisomaan. Kyllä, protestit jatkuvat edelleen Taksim-aukiolla ja maanantaista lähtien mielenilmaisun uusi tyyli on ollut seisominen: Iltakuudelta maanantaina keskelle Taksimia ilmestyi mies. Hän seisahti kasvot kohti aukion laidan Atatürkin kulttuurikeskusta ja alkoi tuijottaa sitä liikahtamatta. Aukiota yhä tiukasti vartioivat poliisit olivat hämmentyneitä mutta eivät puuttuneet asiaan ja jättivät miehen, nyt julkkikseksi Turkissa nousseen Erdem Gündüzin rauhaan. Performanssitaiteilija Gündüzillä oli pokkaa, tahtoa ja taitoa seistä samalla paikalla kahdeksan tuntia.

Tieto seisovasta miehestä levisi tietysti kulovalkean lailla sosiaalisessa mediassa. Taksimille alkoi tulla muitakin seisomaan ja lopulta pieni väkijoukko seisoi tuijottaen samaan suuntaan, tekemättä mitään. Pian seisova mies ilmeistyi myös Istanbulin toiseen vilkkaaseen keskukseen, Beşiktasiin. Sitten seisoskelijoita ilmaantui muihin Turkin isoihin kaupunkeihin. Olen nähnyt myös tietoja Pariisissa ja Lontoossa saakka seisovista miehistä ja naisista. Lopulta Taksimilla seisominenkin oli poliiseille liikaa ja seisoskelijoista kymmeniä otettiin kiinni ja vietiin putkaan.

Aukiolle eilen illalla seisomaan lähdössä ollut Özlem totesi minulle lähtiessään.
- Naureskelemme ystäviemme kanssa, että toivottavasti poliisi ei vie meitä. Mutta minkä sille sitten voi, jos niin käy. Olemme saaneet ainakin yhden asian aikaiseksi: Ennen vaikenemaan saanut pelko on hälventynyt ja ihmiset uskaltavat nyt vaatia ääneen oikeuksiaan, uskoo Özlem.

Itse lähdin myös puistosta lapsineni kotiin. Illan hämärtyessä kattilat ja pannut kilisivät, valot vilkkuivat ja torvet tööttäsivät taas. Tilanne on varmasti pahimmista päivistä rauhoittunut (vaikka esimerkiksi Eskişehirissä ja Ankarassa on jälleen yöllä kahakoitu) mutta mielenosoituksia kannattaneiden ihmisten tyytymättömyys kuohuu yhä pinnan alla ja on ehkä jopa kasvanut. Mitä seuraavaksi tapahtuu on kaikille arvoitus. Mielestäni saattaa hyvinkin käydä niin, että tilanne nyt rauhoittuu mutta jos hallitus jatkaa samalla asenteella ja tahdilla, niin uskon ihmisten lähtevän aiempaa herkemmin kaduille ja aukioille.