tiistai 28. tammikuuta 2014

Ennätysmäinen alkuvuosi

Turkin valuutta liira (TL) on alkuvuodesta tehnyt kyseenalaisen ennätyksen jo monta kertaa: Yhdellä Yhdysvaltain dollarilla on saanut joka päivä yhä enemmän liiroja, eli liiran arvo on jatkuvasti laskenut saavuttaen ennätysalhaisia arvoja päivä toisensa jälkeen.. Eilen maanantaina tehtiin jälleen yksi uusi ennätys, kun dollarilla sai jo 2.39 liiraa - se on jo kaksi kertaa enemmän kuin viisi vuotta sitten, eli liiran arvo on viidessä vuodessa puolittunut dollariin nähden.

Myös euroa vastaan liiran arvo on ennätysheikko - eilen yhdellä eurolla sai jo yli 3,2 liiraa. Muistan täällä ajan noin viisi vuotta sitten, kun yksi euro riitti vain 1,7 liiraan. Tällä hetkellä euroalueelta tulevalla onkin Turkissa halpaa, sillä en ole ainakaan vielä huomannut valuutan heikkenemisen heijastuneen hintoihin. Toki inflaatio on vuosien aikana tehnyt tehtävänsä ja monet palvelut ja tavarat ovat aivan eri hinnoissa, kuin puoli vuosikymmentä sitten.

Tilanne alkaa olla Turkin talouden kannalta lievästi sanottuna huolestuttava. Turkin keskuspankki ilmoittikin eilen maanantaina kokoontuvansa tiistain aikana hätäkokoukseen, jonka tuloksen se julkistaa puoliltaöin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Pankilta ja sen pääjohtaja Erdem Başcılta odotetaan ohjauskoron nostamista nousevan inflaation ja luisuvan liiran rauhoittamiseksi.

Rahapolitiikan tiukentamista odotettiin jo edellisen, päiväjärjestykseen normaalistikin kuuluvan tapaamisen jälkeen. Sitä ei kuitenkaan tullut ja Turkissa sekä kansainvälisissä medioissa puhuttiin poliittisesta painostuksen mahdollisesta vaikutuksesta: Kovaa vauhtia kasvava talous on ollut yksi pääministeri Erdoğanin vahvimmista korteista, jota hän ei halua menettää jo ovella kolkuttelevien paikallisvaalen alla.

Erdoğan onnittelikin pankkia avoimesti viime viikolla siitä, että se jätti koron ennalleen. Vain hieman ennen pankin viimeviikkoista kokousta uusi talousministeri käytännössä vaati julkisuudessa pankkia pitämään ohjauskoron ennallaan. Ei siis ihme, että sijoittajat epäilevät keskuspankin olevan vahvassa poliittisessa ohjauksessa. Pankin johtaja kuitenkin kielsi olevansa painostuksen uhri ja vakuutti pankin tekevän taloustilanteen vaatimat toimenpiteet.

Suurin syy liiran luisuun on Turkin viimeaikainen poliittinen epävakaus. Erityisesti laajan korruptiosotkun ja valtataistelun tultua ilmi joulukuussa sijoittajien luottamus Turkin tulevaisuuteen on heikentynyt. Keskuspankin päätöksen jälkeen nähtäväksi jää riittääkö mikään hätätoimenpide tasapainottamaan liiran huolestuttavaa laskua. Jäljelle jää kuitenkin poliittisesti paljon epävarmemmaksi muuttunut ympäristö ja kolmet lähestyvät vaalit.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Puhdistus osa 2: oikeuslaitos

Sadat ja nyt jo tuhannet siirrot poliisien viroissa eivät riittäneet. Nyt puhdistusoperaatio on levinnyt yhä laajemmin myös oikeuslaitokseen - kun hallituspuolue AKP ei saanut lävitse lakiehdotustaan koskien tuomarit ja syyttäjät nimittävää neuvostoa (HSYK), muutettiin sen rakennetta ohitse poliittisen päätöksenteon, tuoden omia liittolaisia neuvoston tärkeille paikoille.

Tulos näkyi heti seuraavana päivänä: Uusia jäseniä sisältävä neuvosto siirsi 19 syyttäjää ja yhden tuomarin viroistaan. Heidän joukossaan on '17. joulukuuta' -korruptio-operaation aloittanut pääsyyttäjä ja myös vallankaappausoikeudenkäynti Ergenekonin syyttäjiä. Joukkoon mahtui myös muiden tähän laajaan vyyhtiin yhdistettyjen oikeusjuttujen syyttäjiä, joten on selvää, että kyseessä on hallituksen toteuttama oikeuslaitoksen puhdistusoperaatio.

Lähes samanaikaisesti tuli tieto, että korruptiotutkinnan 'kolmannen aallon' yhteydessä annetut pidätysmääräykset on peruttu. Määräys oli annettu yli 40 vaikutusvaltaisesta henkilöstä Turkin liike-elämässä, heidän joukossaan pääministerin poika Bilal Erdoğan. Uusi oikeusministeri Bekir Bozdağ tosin väittää uutisia siinä mielessä valheellisiksi, ettei Bilal Erdoğanista olisi ylipäätään edes ollut pidätysmääräystä.

Totuus on aina suhteellinen käsite mutta näinä päivinä Turkissa sitä väännellään niin monelta taholta, että oikeiden tapahtumien erottaminen sepitetyistä on vähintään hankalaa, ellei mahdotonta. Kehitys on pelottavaa. Viime viikkojen tapahtumien valossa ainakin se on päivänselvää, että vallankäyttö on demokratian vastaista ja järjestelmää viedään rankalla kädellä kohti yksinvaltaisempaa hallintoa.

Tämänpäiväinen Economist-lehtikin kirjoittaa muuten tapahtumista ja siitä, miten ne syövät Turkin mahdollisuuksia EU-jäsenyyteen. Kirjoituksen kommenttiosiossa nimimerkki Objektin kirjoittaa (vapaasti suomennettuna) EU:n roolista:
- EU:lla on vastuunsa sotkussa. Te teitte yhteistyötä Erdoğanin kanssa vuosikausia ja piditte häntä 'uudistajana' 11 vuotta kestäneellä valtakaudella. Rohkaisitte häntä tekemään armeijasta voimattoman ja hän käytti tilaisuuden tukahduttaakseen opposition. Nyt ette voi vain Erdoğanin autoritaarisuuden perusteella potkaista Turkkia ulos EU:sta ja yhä vain lisää rangaista Turkin modernia ja maallista kansanosaa.

Kirjoittaja jatkaa vielä, että Gezi-mielenosoituksissa juuri tämä kansanosa nähtiin kaduilla ja EU:n olisi tuolloin pitänyt paljon voimakkaammin tuomita mielenosoitusten väkivaltainen tukahduttaminen ja astua aidosti modernin ja demokraattisen Turkin puolelle. Sitähän EU Turkilta vaatii ja odottaa.

Kirjoitin itse aiheesta tähän blogiin Gezi-mielenosoitusten aikaan: Mielestäni silloin ja nytkään ei ole oikea aika jättää Turkkia yksin - juuri kuten kommenttiosioon kirjoittanut 'Objektin' sanoo, se tuntuisi rangaistukselta maallisuutta ja demokratiaa haluavaa kansanosaa kohtaan. Löyhästi tähän liittyen luin hiljattain mielenkiintoisen kommentin uutistomisto Reutersin haastattelemalta professorilta
- Uusi sukupolvi, niin Gülenin liikkeen kuin oppositiopuolue CHP:nkin ovat globaaleja, kannattavat Euroopan unionia ja demokratiaa, he tietävät voivansa työskennellä yhdessä, sanoi uutistoimiston haastattelema politiikan professori Koray Çalışkan.

Eli valtataistoa käyvät Turkin hallinnossa tällä hetkellä kaksi poliittiseen islamiin nojaavaa liikettä, hallituspuolue AKP ja 'rinnakkaisvaltioksi' heidän nimittämänsä Gülenin kannattajat. Lähestyvissä maaliskuun paikallisvaaleissa Gülenin kannattajat tuskin enää tulevat äänestämään AKP:tä ja tosiaan professori Çalışkanin mielestä Gülenin nuoret kannattajat saattaisivat jopa liittoutua CHP:n nuorten kannattajien kanssa  - ja ehkä taktisesti äänestää CHP:tä. Se merkitsisi todennäköisesti ainakin Istanbulissa ja ehkä jopa pääkaupunki Ankarassa vallan siirtymistä AKP:ltä oppositiolle, minkä on Turkin julkisessa keskustelussa arveltu johtavan aikaistettuihin parlamenttivaaleihin. Olisiko tässä toivo Turkin huolestuttavan kehityksen katkaisemiseksi?

Vielä muutama kuukausi sitten AKP:n putoaminen vallasta näytti mahdottomalta ja kannatuskin oli mittausten mukaan noin 50 prosenttia. Korruptiovyyhden ja sisäisen valtataistelun jälkeen kannatus on selvästi pudonnut, se on viimeisimmän mittauksen mukaan noin 40 prosenttia. Valtakunnallisissa vaaleissa AKP siis voittaisi yhä.

Turkissa äänimäärät ja eri puolueiden kannatukset ovat perinteisesti voineet muuttua hyvinkin nopeasti ja radikaalisti, joten mikään ei tietysti ole mahdotonta. Yhä ihmiset kuitenkin täällä kokevat, että kunnon vaihtoehtoa AKP:lle ei ole. Toisaalta AKP:kin perustettiin vain vuosi ennen sen ensimmäistä vaalivoittoa vuonna 2002. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Karatepotkuja ja huivitettu transseksuaali

Täällä Turkissa uutisagendaa hallitsi viikonloppuna parlamentin lakivaliokunnan kokous. Koko viikonlopulle venynyt kokous käsitteli korruptiojupakan tämän hetkistä kuumaa perunaa: Lakiehdotusta, jolla halutaan muutoksia tuomarien ja syyttäjien korkeaan neuvostoon (HSYK), eli neuvostoon, joka nimittää Turkin tuomarit ja syyttäjät. Hallituspuolue AKP on korruptiojupakan keskellä esittänyt neuvoston rakennetta muutettavan niin, että hallitukselle tulisi lisää valtaa sen nimityksiin.

Ehdotus on huolestuttava, eikä missään tapauksessa Turkin oikeusjärjestelmän demokraattisuutta lisäävä. Euroopan komissio ilmaisi maanantaina huolensa ehdotetusta muutoksesta ja toivoi Turkin keskustelevan siitä EU:n edustajien kanssa ennen sen viemistä parlamenttiin. Asiantuntijoiden mukaan nyt ehdotut muutokset kun mitätöisivät nelisen vuotta sitten tehdyt, EU:n tuolloin kiittelemät muutokset Turkin oikeusjärjestelmän demokratisoimiseksi.

Muutosehdotuksen ovat todenneet Turkin perustuslain vastaiseksi myös monet oikeusoppineet täällä ja sen pelätään vievän Turkkia kohti autoritääristä järjestelmää  - huoli, jota täällä on ilmaistu yhä useammin kesän jälkeen, jolloin hallituksenvastaiset mielenosoitukset osittain romuttivat maan mediat vallannutta itsesensuuria ja yleistä pelon ilmapiiriä.

Takaisin viikonloppuiseen lakivaliokunnan kokoukseen: Tunteet pääsivät nimittäin siellä hieman kuumenemaan. Kokouksesta julkisuuteen levinneessä videopätkässä näkyy muun muassa nyrkin heiluttamista, huutamista, lentäviä esineitä (mappeja, vesipullo ja iPad) ja ehkä kaiken kruununa erään edustajan hyppy pöydälle ja sieltä tempaistu ilmapotku.

Erdoğan kommentoi sunnuntaina tapahtumaa toimittajille ja luonnehti lakiuudistuksen vastustajia 'militanteiksi'. Parlamenttitappelu puhkesi, kun asianajajaliiton puheenjohtaja Ömer Faruk Eminağaoğlu ilmaantui paikalle ja halusi lukea vetoomuksen, jossa julistaa neuvostoon ehdotetut muutokset perustuslain vastaisiksi.
- Pyrkiköön kansanedustajaksi, jos haluaa näissä tilaisuuksissa puhua, jyrisi pääministeri toimittajille. Hän tuomitsi oppositiopuolueen edustajien pullon- ja kansionheittelyt mutta oman puolueen edustajan karatepotku oli ilmeisesti jäänyt huomaamatta, koska pääministeri ei sitä maininnut lainkaan.

Poliittisesti tapahtumarikkaaseen sunnuntaihin osui myös yksi muslimien juhlapyhistä. Juhlan kunniaksi maan yksi tunnetuimmista iskelmälaulajista ja esiintyjistä, Bülent Ersoy, lauloi omaa nimeä kantavassa showssaan yleensä paljon uskonnollisemmissa tilaisuuksissa kuultua perinteistä islamilaista musiikkia. Ersoy on transseksuaali, joka on elänyt pitkään Euroopassa, jossa myös teetti sukupuolenvaihtoleikkauksensa naiseksi 80-luvun alkupuolella. Turkissa vallankaappauksen jälkeen 80-luvulla transvestiittien ja transseksuaalien julkinen esiintyminen oli kielletty mutta nykyään heidän shownsa ovat sallittuja ja suosittuja.

Myös Ersoy tosiaan esiintyy edelleen ja tunnetaan myös mahtavasta meikistään ja seksikkäistä esiintymisasuistaan. Siksi monella meni sunnuntaina pasmat sekaisin television avattuaan: Ersoy esiintyi ohjelmassaan islamilaiseen päähuiviin pukeutuneena! Ohjelmassa myös esitettiin pääministerin kanssa valtataistelua käyvän Gülenin runo, paikallisten lehtien mukaan Ersoy lauloi mukana omalta paikaltaan. Halusiko Ersoy ilmaista avoimen tukensa Gülenille? Vai poliittiselle islamille ylipäänsä?

Turkki on kyllä mahtava maa. Vallan islamisteilta kaapannut armeija ja sen luoma hallinto kielsivät transvestiittien showt vuosikymmeneksi. Kun islamilaisempi ja demokraattisempi hallinto tuli valtaan, alkoivat asiat vähitellen aueta ja oikeuksia tulla vähemmistöillekin, jonka jälkeen myös Bülent Ersoy on pystynyt avoimesti ja vapaasti luomaan Turkissa uraansa. Kun maa nyt kärsii valtiokriisistä, joka suurilta osin johtuu kahden eri poliittista islamia edustavan tahon valtataistelusta, osoittaa transseksuaali tukeaan näistä toiselle pukeutuen poliittista painoarvoa valtavasti tässä maassa kantavaan päähuiviin. Vai onko kyseessä sittenkin vain huomion herättämisen taidon osaavan esiintyjän temppu?

Tämän kaiken kuohunnan keskellä on hyvin hiljaa ollut presidentti Abdullah Gül, hänkin siis hallituspuolue AKP:n perustajajäseniä. Hänestä on jopa toivottu maltillisempaa ja aidosti demokratian arvoja kunnioittavaa johtajaa Erdoğanin tilalle Turkin johtoon. Presidentti on tähän mennessä lähinnä tyytynyt lausumaan muutamia rauhoittavia kommentteja koko tilanteesta ja ollut sillä kannalla, että mitään korruptiota ei tulla hyväksymään tai piilottamaan ja että asiat on ratkaistava avoimesti neuvottelemalla.

Maanantaina iltapäivällä Gül kutsui luokseen yksi kerrallaan kaikkien puolueiden johtajat ja illalla myös pääministeri Erdoğanin, keskustellakseen kiistellystä lakiehdotuksesta neuvoston muuttamiseksi. Aamun Hürriyet-lehden mukaan neuvotteluissa saavutettiin sopimus ja lakiehdotus on laitetty hyllylle. Sen eteenpäin viemiseksi tarvitaan perustuslakimuutos, jota oikeusministeri tulee pian esittämään. Gül lausui tapaamisten jälkeen, että toivoo hallituksen ja opposition 'ottavan asiassa yhteisiä askeleita' ja että sen myötä maan jännittynyt ilmapiiri alkaa helpottaa.

Presidentin tapaamisissa olikin ensimmäistä kertaa jotakin järjen ääntä sitten viikonlopun karatepotkun ja huivitetun transseksuaalin aikaansaaman kuhinan. Tiistaiaamu ei kuitenkaan ehtinyt pitkälle ennen seuraavan uutispommin putoamista ja tapahtumien taas ottaessa kierroksia: Poliisi teki aamulla rynnäkön hallitusta lähellä olevan, islamistisen avustusjärjestö IHH:n toimistoon ja avustustavaroita sisältävään varastoon Kilisissä, Syyrian rajalla.

Ensimmäiset tiedot asiasta levisivät paikallisiin uutisiin vasta tätä kirjoittaessa. IHH-avustusjärjestö on noussut jo aiemmin esiin korruptiojupakkaan, tai ainakin Gülenin liikkeen ja AKP:n väliseen valtataistoon liittyen. Mutta siitä ehkä lisää toisella kertaa.


perjantai 10. tammikuuta 2014

'17. joulukuuta'

Syksy vaihtui talveksi, tuli jo joulu ja uusi vuosikin. Palasin syksyllä töihin mutta suunnittelemani bloggaaminen jäi - Turkissa on kaikilla toimittajilla tuntunut olevan kiireinen syksy, eikä tahti ole loppuvuotta kohti mitenkään rauhoittunut, päinvastoin. Olen ikävä kyllä joutunut joulun tienoilta vetämään työnteon määrän niin vähäiseksi kuin mahdollista, syynä ovat hyvin arkiset syyt: jokaista perheenjäsentä vuorotellen vaivaavat flunssat ja vauvan korvatulehduskierre.

Olen kuitenkin seurannut niin tarkasti kuin mahdollista tätä omituista vyyhtiä, joka alkoi 17. joulukuuta. Päätin eilen kirjoittaa siitä sekä itselleni että teille - asiasta mahdollisesti tarkemminkin kiinnostuneet lukijat - jonkinlaisen kronologisen tiivistelmän. Eli puhun tietysti Turkissa meneillään olevasta, yhä vain laajenevasta, syvenevästä ja omituisempia piirteitä saavasta korruptioskandaalista.

Istuin alas ja aloin kirjoittaa. Kirjoitin taukoa pitämättä yli kaksi tuntia - tässä vaiheessa 'tiivistelmäni' oli kuusi sivua pitkä ja sisälsi jo asioita aina 2000-luvun alkuvuosiin saakka. Ajattelin aluksi, että kokoan sekavaksi ja rönsyileväksi muuttuneesta tekstimassasta useamman blogitekstin mutta jotenkin on sellainen kutina, että tekemättä jää. Sen sijaan koitan valottaa asioita vähitellen teemoittain, kun taas lisää mielenkiintoisia käänteitä tulee. 

Mutta tähän kuitenkin niin lyhyesti kuin mahdollista: Joulukuun 17. päivä Turkissa otettiin kiinni useita ihmisiä epäiltynä lahjonnasta ja korruptiosta, heidän joukossaan tunnettuja liikemiehiä ja kolmen ministerin pojat. Syytteitä ei ole virallisesti julkistettu mutta paikallisen median mukaan ne liittyvät sekä laittomiin kultakauppoihin Iranin kanssa että lahjontaan tonttikaupoissa Istanbulin historiallisessa kaupunginosassa. 

Pidätykset tulkittiin täällä Turkissa välittömästi pääministeri Erdoğanin ja uskonnollisen johtajan, hyvin salamyhkäisen 'Hizmet'-liikkeen vetäjän, Fethullah Gülenin väliseksi valtataistoksi. Gülenin liikkeellä on arviolta ainakin miljoona seuraajaa, heitä tiedetään olevan tärkeissä viroissa muun muassa Turkin oikeuslaitoksessa, poliisissa ja muussa hallinnossa. 

Gülen on aiemmin ollut Turkkia jo vuosikymmenen hallinneen AKP:n ja pääministeri Erdoğanin liittolainen mutta välien on huhuttu kiristyneen erityisesti Erdoğanin yhä itsevaltaisemmaksi muuttuneen käytöksen takia. Välien rikkoutuminen nousi avoimesti julkisuuteen viimeistään syksyllä, kun hallitus kertoi lakkauttavansa yksityiset preppauskoulut, joita Gülenin liike omistaa Turkissa. Niissä on tietysti kiinni niin taloudellisia kuin ideologisiakin intressejä. 

Joulukuun 17. päivän tapahtumien jälkeen lähes joka päivä Turkissa julkisuuteen on tipahdellut 'pommin' (kuten täällä asiaa usein luonnehditaan) kaltaisia uutisotsikoita: 'Lisää kiinniottoja korruptiotutkinnassa', 'Satoja poliiseja siirretty syrjään tehtävistään', 'Korruptiotutkinnassa pidätetty niin ja niin monta ihmistä', 'Lisää poliiseja siirretty syrjään tehtävistään', 'Tutkinnan syyttäjä siirretty syrjään', 'Syyttäjä kertoo tutkintaa estetyn' 'Pääsyyttäjä kertoo syyttäjän vuotaneen tietoja medialle', ja niin edelleen.

Yksinkertaistettuna asia näyttää tältä: Gülen haluaa jatkaa tutkintaa ja tehdä lisää kiinniottoja, Erdoğan yrittää estää sitä siirtämällä poliiseja ja syyttäjiä viroistaan. Valtataistelua, jota käydään ikään kuin Turkin oikeustoimen ja poliisin sisällä, tai ainakin sen välityksellä.

Turkin viime vuosikymmenen demokratiakehitys tuntuu viimeistään nyt kuin poispyyhkiytyneen ja palanneen lähtöpisteeseen, ellei jopa sitä huonompaan tilanteeseen. Eräs Turkin ulkomaisista veteraanitoimittajista, Andrew Finkel, tiivisti asian mielestäni hienosti Twitter-viestissään:

'Saddest aspect is having to reach for conspiracy theories to explain why public officials in Turkey do their job of fighting corruption.'

Joulupäivänä skandaali lopulta johti kolmen ministerin eroon ja yhteensä kymmenen ministerin vaihtoon - arvostelijoiden mielestä aivan liian myöhään. Asiantuntijat tuntuvat olevan yksimielisiä: Kyseessä on suurin haaste Erdoğanin ja hänen AK-puolueensa 11 vuoden hallituskauden aikana. Edes kesän Gezi-puistosta alkaneet hallituksenvastaiset mielenosoitukset eivät onnistuneet näin rankasti hänen hallintoaan ravistamaan. 

Ministerien lisäksi myös AKP:n kansanedustajia on eronnut puolueesta. Yksi eronneista vaati myös pääministerin eroa, toinen lausui Erdoğanin olleen perillä ja hyväksyneen asioita, joista tällä hetkellä kerrotaan tutkinnan olevan meneillään.

En nyt tosiaan ala jokaista eri käännettä tässä erittelemään mutta lyhykäisyydessään sanottuna vyyhdissä on tähän mennessä siirretty tehtävistään paikallisten medioiden laskujen mukaan reilusti yli 1000 poliisia, mukaan lukien koko Turkin poliisin varapääjohtaja. Syyttäjiä on siirretty viroistaan, yksi heistä on Istanbulin pääsyyttäjä, jota omien sanojensa mukaan on uhkaillut itse pääministeri kahden henkilön välityksellä. Pääministerin kanslia on kumonnut tiedot valheeksi. 

Kaiken tämän keskellä pääministeri Erdoğan on pysynyt kannassaan ja syyttänyt jupakasta 'kansainvälistä salaliittoa' Turkkia vastaan. Hän on kertonut Turkin valtion sisällä olevasta 'rinnakkaisvaltiosta', viitaten tällä juuri Gülenin Turkin hallintoon soluttamiin seuraajiin. Erdoğanin lähin avustaja Yalçın Akdoğan kirjoitti Star-sanomalehden kolumnissaan, että hallitus on nyt joutunut saman 'rinnakkaisvaltion' uhriksi, kuten joutuivat myös aiemmassa vallankaappaustuntkinta 'Ergenekonissa' sadat ihmiset, joista suuri osa armeijan entisiä tai senaikaisia upseereita.

Turkin armeija vastasi vuoden ensimmäisinä päivinä nostamalla kanteen Ergenekon-oikeusjutusta, jossa tuomittiin yli 200 ihmistä, heidän joukossaan elinkautista tuomiota istuu myös kenraali, entinen Turkin armeijan komentaja İlker Başbuğ. Pääministeri Erdoğan lausui hiljattain, että ei vastustaisi oikeudenkäynnin uusimista. 

Turkin valtion tämänhetkisen, suoraan sanottuna absurdin tilan tiivisti mielestäni mainiosti tviitissään eräs toimittajakollega hiljattain: 

’So let me understand: the ’deep-state’ convicts need a retrial since the ’parallel state’ wrongly had them tried?'

Juuri armeijaa ja sen liittolaisia kutsuttiin täällä aiemmin mystiseksi 'syväksi valtioksi', joka toimi valtion sisällä ja sen 'demokratian vartijana' ja jonka AKP on valtakaudellaan onnistunut etäännyttämään politiikasta. Mutta nyt samaisen AKP:n edustajat sanovatkin, että armeijan oikeudenkäynti onkin ollut jonkinlaisen 'rinnakkaisvaltion' kyhäelmä, joka ei olekaan noudattanut oikeusvaltion periaatteita?

Itkeäkö vai nauraa, en tiedä. Eikä kukaan oikein enää tiedä, mihin uskoa. Jupakkaan eri tavoin liittyvät kirjeet, lentoliput, pidätysmääräykset, lausunnot ja valokuvat tipahtelevat julkisuuteen ja niitä kiirehditään julistamaan väärennöksiksi, valheiksi, sepitteeksi ja henkilöitä epäluotettaviksi milloin kenenkin kätyreiksi. Vallan kolmijako-oppi näyttää pelkältä sanahelinältä ja Turkkia nykytilassa tuskin kukaan enää voi kutsua oikeusvaltioksi tai demokratiaksi. Saatika sitten 'edistyneeksi demokratiaksi', joka on ollut yksi AKP:n usein toistetuista tavoitteista ja ihanteista. Niin on muuten ollut korruption kitkeminenkin. 

No, vaalit lähestyvät. Näillä näkymin kunnallisvaalit pidetään maaliskuussa ja sitten myöhemmin parlamentti- ja presidentinvaalit. Niin pitkälle en kyllä edes uskalla ajatella, sillä täällä on vaadittu ja povattu ennenaikaisia vaaleja. Vaikka ne pidettäisiin tänään niin kaikesta huolimatta AKP näyttäisi voittavan - juuri julkaistun mielipidetutkimuksen mukaan puolueen kannatus on yhä noin 40 prosentin luokkaa. Mittaus oli ensimmäinen sitten joulukuun 17. pudonneen 'pommin' jälkeen.


perjantai 5. heinäkuuta 2013

Hyvää kesää!

Huolimatta Turkin sananvapauden nykytilasta, ei tätä blogia hiljentänyt sensuuri tai itsesensuuri vaan ärhäkkä pöpö, joka kaatoi kirjoittajan sängyn pohjalle viikoksi.

Kirjoitettavaa olisi kyllä ollut, niin Gezi-puiston tapahtumien jatkovaikutuksista kuin muustakin - Turkista tuntuu löytyvän suomalaisiakin kiinnostavaa kirjoitettavaa päivittäin, jos vain aikaa riittää ja kunto kestää.

Monesti suurempien uutisvälineiden kynnystä nämä muuten mielenkiintoiset kerrottavat eivät ylitä, siksi aion tätä blogia pitää jatkossakin. Sekä kertoakseni paljon kaikesta sellaisesta, joka täältä ei muuten Suomeen asti kuuluisi että myös kertoakseni laajemmin niistäkin jutuista, joita YLE:lle tai muille tiedotusvälineille teen.

Nyt kuitenkin seuraa muutaman kuukauden hiljaisuus: Palaan hetkeksi vielä keskeyttämälleni äitiyslomalle ja vähän kesälomallekin. Työn ääreen ja blogia kirjoittamaan on tarkoitus palata taas syksyllä, kun helteet ja vauvan vaatimukset vähän hellittävät.

Siihen asti hyvää kesää!

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Oikeustaju koetuksella

Viime päivinä Turkkia ovat ravistelleet turvakameran tallentamat minuutit (Video löytyy linkistä aukeavan sivun alaosasta. Varoitan, ei mitään kivaa katseltavaa). Videolle on tallentunut kolme nuorta, jotka ovat paenneet parkkihalliin poliisin hajoitettua Gezi-puisto -mielenosoituksen Etelä-Turkin Antalyassa. Hetken kuluttua halliin tulee 17 poliisia, joista osa alkaa hakata ja potkia seurueen kahta, vastarintaa tekemätöntä, miestä. Mukana ollut nainen viedään pois ja ilmeisesti säästyy hakkaamiselta.

Myöhemmin käy ilmi, että nuoria ei viety pahoinpitelyn jälkeen poliisiasemalle, heidät vain päästettiin menemään. Poliisi ei siis edes kirjannut virallista kiinniottoa saatika pidätystä, jos ne nyt tapahtunutta hakkaamista edes lieventäisivät. Alkuun linkittämäni Radikal-lehden uutinenkin kysyy samaa, mitä moni täällä nyt ajattelee ja pelkää: Tässäkö on nykyisin poliisin tehtävä, hakata kiinniottopaikalla ja päästää sitten menemään? 

Tänään näkemäni uutisen mukaan 17 poliisin toiminnasta on aloitettu tutkinta. Se ei ikävä kyllä tämän päivän tilanteessa tarkoita välttämättä sitä, että oikeus toteutuisi. Eilisestä lähtien nimittäin täällä on häkeltyneenä seurattu toistakin poliisiväkivaltaan liittyvää uutista: Poliisi, joka mitä ilmeisimmin ampui pääkaupunki Ankarassa aseettoman mielenosoittajan, Ethem Sarısülükin, päästettiin vapaaksi oikeusprosessin ajaksi. Taposta epäilty poliisi joutuu ainoastaan ilmoittautumaan kerran viikossa poliisilaitokselle.

Vapautusta seurasivat tällaisen tavallisen tallaajan oikeustajua koettelevat kommentit. Varapääministeri Bülent Arınç selitti oikeuden päätöstä tuoreeltaan sillä, että 'poliisin käteen saattoi osua kivi'. Ankaran poliisin virkarikostutkinnan päällikkö puolestaan ylisti Twitter-viestillä tuomaria, joka teki vapauttavan päätöksen. Päällikkö kutsui päätöstä 'miehen teoksi' ja päätti viestinsä: 'suutelen hänen käsiään'. (Hetki sitten tulleen uutisen mukaan päällikön viestin takia on aloitettu tutkinta.)

Pääministeri Erdoğankin otti omalla tavallaan kantaa poliisin toimintaan. Puheessaan poliisikoulun valmistujaisjuhlissa hän totesi Gezi-puiston protesteihin viitaten, että: 'Poliisi on läpäissyt menestyksekkäästi demokratiatestin. Tämä on suorastaan sankaritarina'. 

Viime viikkoina käynnissä olleen poliisin demokratiatestin yhteydessä myös toimittajakollegani ovat olleet kovilla. Pääosin väkivalta on suuntautunut paikallisiin toimittajiin, joita on osissa tapauksista heidän ammattinsa tietäenkin hakattu ja potkittu. Pääministeri on itse useaan otteeseen arvostellut kovin sanoin kansainvälistä mediaa, erityisesti BBC:tä, CNN:ää ja Reutersia. Ankaran pormestari puolestaan hyökkäsi BBC:n kirjeenvaihtajaa vastaan Twitterissä. Kanavan ulkomaanuutisoinnin johtaja Peter Horrocks antoi asian takia lausunnon, jossa hän ilmaisi huolensa 'Turkin viranomaisten kampanjasta, jolla pyritään vähentämään BBC:n uskottavuutta ja pelottelemaan kanavan toimittajia'.

En ollut ainoa, jonka oikeustajua jälleen viime päivien tapahtumat ja sanomiset Turkissa koettelevat. Jo eilen Istanbulissa Aasian puolella suuri väkijoukko marssi vastaan oikeuden päätöstä, joka vapautti Sarısülükin tappamisesta epäillyn poliisin. Tänään ihmisiä on kutsuttu koolle samasta asiasta Istanbulin Taksim-aukiolle - jonka vieressä, Gezi-puiston tuntumassa, muuten taas maansiirtokoneet mylläävät. 

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Ehkei 'puhdas pulmunen' mutta kuitenkin ihminen

Käväisin eilen illalla ystäväni kanssa nuuhkimassa Istanbulin Taksim-aukion tunnelmaa. Siellä oli hyvin rauhallista mutta seisovia ihmisiä oli arviolta yhä muutama sata - osa juhlallisesti tuijottamassa kohti Atatürkin kulttuurikeskusta, osa rennommin seisoskelemassa. 



Juttelimme joidenkin mielenosoittajien kanssa. Monet heidän tärkeistä näkemyksistään olimme jo tässä viikkojen kuluessa kuulleet aiemmin, mutta yksi asia jäi kiertelemään ajatuksiini. Nuori, Turkin lippuun kietoutunut nainen totesi yhä vastustavansa 'diktaattorimaista' pääministeriä, joka pakottaa kaikki omaan muottiinsa ja jopa toimimaan vastoin tahtoaan. Sitten hän jatkoi:
- Poliisi on tästä hyvä esimerkki. Tiedän, että osa heistä tahtoisi varmasti seisoa meidän kanssamme, meidän vartioimisemme sijaan. Minun perheeseeni kuuluu poliisi. Minulla on useita ystäviä, jotka ovat poliiseja. Olen aina ollut oikeuden puolella mutta nykyinen poliisivoimien väärinkäyttö ei ole oikeutta, vaan mielivaltaa, nainen kertoi meille.

Erinomainen ja tärkeä näkemys. Monen tällä hetkellä niin inhoamat poliisit ovat hekin mielivaltaisemmaksi muuttuvan hallinnon tuottaman tilanteen uhreja. Tuskin monikaan nykyisistä poliiseista hakeutui ammattiin päästäkseen taistelemaan jonkin poliittisen puolueen puolesta omia kansalaisiaan vastaan - nythän Turkissa mielenosoittajien puoli väittää, että hallituspuolue on muuttanut poliisin omiksi joukoikseen, kun poliisin tietysti pitäisi olla kaikkia turkkilaisia ja yhteiskuntarauhaa suojeleva instituutio. 

Olen itsekin monesti näiden viikkojen aikana syyllistynyt siis erilaisten ihmisten niputtamiseen sanan 'poliisi' alle. 'Poliisi käyttää väkivaltaa', 'poliisi puuttui väkivaltaisesti rauhanomaiseen mielenosoitukseen' jne. Tottahan se onkin, useat poliiseista käyttivät aivan järjetöntä ja järkyttävää väkivaltaa hajoittaessaan mielenosoituksia. Mutta moni poliisi varmasti yritti myös pidättäytyä ylenmääräisestä väkivallasta, moni toimi vain käskyjen mukaisesti, moni varmasti vastentahtoisestikin.

Eilen Taksimilla poliisit istuskelivat aurinkotuoleissaan puiston laidalla ja katselivat, kun mielenosoittajat seisoskelevat aukiolla. Osa poliiseista jutteli keskenään, osa näytti melkein torkahtelevan. Ehkä heistä joku tosiaan halusi olla mukana toisella puolella, seisoskelemassa mielenosoittajien kanssa. Ehkä heistä jollakin on kaunaa mielenosoittajia kohtaan. Ehkä heistä jollakin oli aukiolla oma sukulainen. Varmasti heistä jokainen oli helpottunut tilanteen Taksimilla rauhoituttua.

Gezi-puiston tapahtumien ollessa kiivaimmillaan Turkissa tuli poliisiliitolta uutinen poliisien itsemurhista - liiton puheenjohtaja väitti, että kuusi poliisia olisi tappanut itsensä Gezi-mielenosoitusten aiheuttaman stressin takia viikon aikana. Tieto kiistettiin pikaisesti poliisista: Neljä itsemurhaa poliisissa oli kyllä viikon aikana tapahtunut mutta ne eivät liittyneet mitenkään Gezi-puiston tapahtumiin. 

Oli totuus kumpi tahansa tai jotain siltä väliltä, ei poliisin osa varmasti ole ollut viime viikkoina helppo. Istanbuliin ja muihin mielenosoitusten keskuskaupunkeihin tuotiin poliiseja muista kaupungeista ja maakunnista. He työskentelivät tauotta pitkiä aikoja ja, ainakin poliisiliiton puheenjohtajan mukaan, ilman paikkaa nukkua tai kunnon ravintoa. Päälle tietysti tulee kaikki raskas kritiikki ja suoranainen viha ihmisiltä, jotka ovat nähneet kuvia ja kuulleet poliisien äärimmäisistä väkivaltaisuuksista. Ja mielenosoituksiin myös osallistuneiden väkivaltaisten ääriryhmien hyökkäykset.

En suinkaan halua vähätellä joidenkin, jopa monien, poliisien väkivaltaista toimintaa. Erityisesti väkivaltaan poliisia käskeneet tahot tulisi selvittää ja asettaa välittömästi oikeudelliseen vastuuseen tekemisistään. Myös valtaansa väärin käyttäneitä poliiseja yksilötasolla tulisi rangaista oikeuden vaatimalla tavalla paljon laajemmin. Tähän mennessä vasta muutama poliiseista on saanut minkäänlaisen rangaistuksen selvästi todistetuista väkivallanteoista. 

Kaikesta huolimatta mielestäni on tärkeä muistaa se, mistä tämä pilapiirroskin kertoo hauskalla ja hellyyttävälläkin tavalla: Myös kypärän alla on ajatteleva ja tunteva ihminen. 


(Kuvassa mellakkapoliisi Gezi-puistossa kysyy, että 'Äiti, mitä sinä oikein täällä teet!?' ja äiti vastaa: 'Poikani, kuvernööri käski pitämään lapsista huolta, joten mennäänpä kotiin!' Kuva viittaa kuvernööri Mutlun useisiin kehoituksiin Gezi-puiston mielenosoittajien vanhemmille tulla hakemaan lapsensa puistosta kotiin.)