Pääministeri Erdoğan ja muutama muu ministeri tapasivat eilen Gezi-puiston mielenosoittajien edustajia. Tosin suuri osa mielenosoittajista katsoi jo ennen tapaamista, että kutsutut eivät olleet parhaat mahdolliset edustajat heille ja esimerkiksi Gezi-puiston protestit aloittanutta yhdistystä ei kutsuttu tapaamiseen mukaan ollenkaan.
Iltapäivällä alkanut tapaaminen kesti 4,5 tuntia. Sen jälkeen julkisuuteen astui hallituksen edustaja, jonka suurin kerrottava uutinen oli, että Gezi-puiston kohtalo voitaisiin hallituksen puolesta ratkaista kansanäänestyksellä. Hetki myöhemmin mielenosoittajien edustaja lausui julkisuuteen oman tiedotteensa: He olivat saaneet viestinsä kerrottua, sen että väkivallan on loputtava ja puiston pysyttävä puistona. Tapaaminen oli sujunut hyvässä hengessä. Toimittajan kysyessä kansanäänestyksestä kävi kuitenkin ilmi, että keskustelussa ei mielenosoittajien edustajilta asiasta ollut kysytty lainkaan.
Siksi mielestäni kansanäänestysehdotusta ei voi oikein luonnehtia yhdessä sovituksi tavaksi edetä kriisin ratkaisussa, enkä usko sen missään nimessä riittävän. Ajatus sai muutenkin välittömän tuomion kadulla olevalta mielenosoittajakansalta: Miten kaiken tapahtuneen jälkeen voisimme luottaa, että lopulta äänestys järjestetään tai että se sujuu vilpittömällä tavalla? Entä oikeuden jo tehty päätös pysäyttää Gezi-puistoon rakennettavan parakin rakennustyöt? Moni tuntui myös ajattelevan, että se kansanosa, jota asia kiinnostaa on jo hyvin voimakkaasti ilmaissut tahtonsa osallistumalla Gezi-puiston mielenosoituksiin.
Mielenosoittajien suhtautumista kansanäänestysasiaan tuskin pehmensi se, että samaan syssyyn toistettiin vaatimus poistua puistosta välittömästi. Jo aiemmin keskiviikkona Erdoğan oli lausunut hyytävän varoituksen ja antanut käskyn sisäasiainministerilleen, että hänen hallintoaan vastustavien mielenosoitusten on päätyttävä 24 tunnin sisällä. Samassa puheessa hän sanoi, että 'Me emme ole vastanneet toistaiseksi tönäisyyn tönäisyllä mutta tästä lähtien turvallisuusjoukot alkavat toimia toisella tavalla'.
Kun toisin ajattelevien mielenosoituksia hajoitetaan väkivalloin ja vihjaillaan vielä lisääntyvällä väkivallalla, vahvistavat hallituspuolue AKP:n edustajat, että heidän omat kokoontumisensa aiotaan pitää sekä Istanbulissa että Ankarassa. Sekä maan suurimpaan kaupunkiin että pääkaupunkiin on siis odotettavissa isot ja järjestetyt AKP:n massatilaisuudet viikonlopuksi.
Mielenosoitukset eivät uhkailusta huolimatta eilen päivälläkään osoittaneet laantumisen merkkejä, päinvastoin: Edellisessä kirjoituksessa mainitsemani asianajajien protestin hajoittaminen poiki suuret mielenosoitukset Istanbuliin, Ankaraan ja Izmiriin. Kussakin kaupungissa tuhannet asianajajat marssivat kollegoidensa mielenilmaisun hajoittamista protestoidakseen. Istanbulissa luettiin asianajajaliiton tiedote, jossa poliisin toiminta tuomittiin myös Turkin lain vastaiseksi.
Hallitus on puolustanut poliisin kyynelkaasun käyttöä ja mielenosoitusten hajoittamista sillä, että heillä on oikeus puuttua väkivaltaisiin mielenosoituksiin ja vandalismiin. Tähän on pakko todeta, että kaikki alkoi ja jatkui täysin rauhanomaisesti kunnes poliisi väkivaltaisesti hajoitti ensin Gezi-puiston mielenosoituksen ja sitten laajemman Taksimin mielenosoituksen. Toinen hyvä vertailukohta on kahdeksan päivän täysin väkivallaton jakso Gezi-puistossa ja Taksimilla (kun poliisi oli sieltä vetäytynyt) ja se millaiseksi sotatantereeksi aukio muuttui, kun poliisi tiistaina marssi sinne takaisin. Väkivaltaisuuden lähde on aivan jossain muualla, kuin mielenosoittajien ydinjoukoissa.
Mielestäni Taksimin ja Gezi-puiston viimeöinen vastaus kaikkeen uhkailuun ja painostukseen oli tyylikäs ja tunteikas: Taksim-aukiolle tuotiin flyygeli, jonka soittamista jälleen tuhannet mielenosoittajat kuuntelivat pimeässä yössä täysin rauhallisesti. Poliisi oli paikalla, mutta ei yrittänyt hajoittaa joukkoja. Ikävä kyllä toisella puolella kaupunkia mielenosoittajat ja poliisit ottivat viime yönäkin yhteen. Niin myös pääkaupunki Ankarassa.
Elämme nyt sitä vuorokautta, jonka sisällä Gezi-puiston pitää pääministerin mukaan tyhjentyä ja Turkin vallanneen, hallituksen vastaisen liikehdinnän loppua. Itselläni on tätä kirjoittaessa sydän kurkussa ja vatsassa kylmäävä tunne. Mielestäni kaupungin on vallannut outo tunnelma, jonka näkee ihmisten ilmeistä ja eleistä ja kuulee puheista - elämä jatkuu normaalisti mutta mikään ei oikein ole ennallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti