Ehkei 'puhdas pulmunen' mutta kuitenkin ihminen

Käväisin eilen illalla ystäväni kanssa nuuhkimassa Istanbulin Taksim-aukion tunnelmaa. Siellä oli hyvin rauhallista mutta seisovia ihmisiä oli arviolta yhä muutama sata - osa juhlallisesti tuijottamassa kohti Atatürkin kulttuurikeskusta, osa rennommin seisoskelemassa. 

Juttelimme joidenkin mielenosoittajien kanssa. Monet heidän tärkeistä näkemyksistään olimme jo tässä viikkojen kuluessa kuulleet aiemmin, mutta yksi asia jäi kiertelemään ajatuksiini. Nuori, Turkin lippuun kietoutunut nainen totesi yhä vastustavansa 'diktaattorimaista' pääministeriä, joka pakottaa kaikki omaan muottiinsa ja jopa toimimaan vastoin tahtoaan. Sitten hän jatkoi:

- Poliisi on tästä hyvä esimerkki. Tiedän, että osa heistä tahtoisi varmasti seisoa meidän kanssamme, meidän vartioimisemme sijaan. Minun perheeseeni kuuluu poliisi. Minulla on useita ystäviä, jotka ovat poliiseja. Olen aina ollut oikeuden puolella mutta nykyinen poliisivoimien väärinkäyttö ei ole oikeutta, vaan mielivaltaa, nainen kertoi meille.

Erinomainen ja tärkeä näkemys. Monen tällä hetkellä niin inhoamat poliisit ovat hekin mielivaltaisemmaksi muuttuvan hallinnon tuottaman tilanteen uhreja. Tuskin monikaan nykyisistä poliiseista hakeutui ammattiin päästäkseen taistelemaan jonkin poliittisen puolueen puolesta omia kansalaisiaan vastaan - nythän Turkissa mielenosoittajien puoli väittää, että hallituspuolue on muuttanut poliisin omiksi joukoikseen, kun poliisin tietysti pitäisi olla kaikkia turkkilaisia ja yhteiskuntarauhaa suojeleva instituutio. 

Olen itsekin monesti näiden viikkojen aikana syyllistynyt siis erilaisten ihmisten niputtamiseen sanan 'poliisi' alle. 'Poliisi käyttää väkivaltaa', 'poliisi puuttui väkivaltaisesti rauhanomaiseen mielenosoitukseen' jne. Tottahan se onkin, useat poliiseista käyttivät aivan järjetöntä ja järkyttävää väkivaltaa hajoittaessaan mielenosoituksia. Mutta moni poliisi varmasti yritti myös pidättäytyä ylenmääräisestä väkivallasta, moni toimi vain käskyjen mukaisesti, moni varmasti vastentahtoisestikin.

Eilen Taksimilla poliisit istuskelivat aurinkotuoleissaan puiston laidalla ja katselivat, kun mielenosoittajat seisoskelevat aukiolla. Osa poliiseista jutteli keskenään, osa näytti melkein torkahtelevan. Ehkä heistä joku tosiaan halusi olla mukana toisella puolella, seisoskelemassa mielenosoittajien kanssa. Ehkä heistä jollakin on kaunaa mielenosoittajia kohtaan. Ehkä heistä jollakin oli aukiolla oma sukulainen. Varmasti heistä jokainen oli helpottunut tilanteen Taksimilla rauhoituttua.

Gezi-puiston tapahtumien ollessa kiivaimmillaan Turkissa tuli poliisiliitolta uutinen poliisien itsemurhista - liiton puheenjohtaja väitti, että kuusi poliisia olisi tappanut itsensä Gezi-mielenosoitusten aiheuttaman stressin takia viikon aikana. Tieto kiistettiin pikaisesti poliisista: Neljä itsemurhaa poliisissa oli kyllä viikon aikana tapahtunut mutta ne eivät liittyneet mitenkään Gezi-puiston tapahtumiin. 

Oli totuus kumpi tahansa tai jotain siltä väliltä, ei poliisin osa varmasti ole ollut viime viikkoina helppo. Istanbuliin ja muihin mielenosoitusten keskuskaupunkeihin tuotiin poliiseja muista kaupungeista ja maakunnista. He työskentelivät tauotta pitkiä aikoja ja, ainakin poliisiliiton puheenjohtajan mukaan, ilman paikkaa nukkua tai kunnon ravintoa. Päälle tietysti tulee kaikki raskas kritiikki ja suoranainen viha ihmisiltä, jotka ovat nähneet kuvia ja kuulleet poliisien äärimmäisistä väkivaltaisuuksista. Ja mielenosoituksiin myös osallistuneiden väkivaltaisten ääriryhmien hyökkäykset.

En suinkaan halua vähätellä joidenkin, jopa monien, poliisien väkivaltaista toimintaa. Erityisesti väkivaltaan poliisia käskeneet tahot tulisi selvittää ja asettaa välittömästi oikeudelliseen vastuuseen tekemisistään. Myös valtaansa väärin käyttäneitä poliiseja yksilötasolla tulisi rangaista oikeuden vaatimalla tavalla paljon laajemmin. Tähän mennessä vasta muutama poliiseista on saanut minkäänlaisen rangaistuksen selvästi todistetuista väkivallanteoista. 

Kaikesta huolimatta mielestäni on tärkeä muistaa se, mistä tämä pilapiirroskin kertoo hauskalla ja hellyyttävälläkin tavalla: Myös kypärän alla on ajatteleva ja tunteva ihminen. 

(Kuvassa mellakkapoliisi Gezi-puistossa kysyy, että 'Äiti, mitä sinä oikein täällä teet!?' ja äiti vastaa: 'Poikani, kuvernööri käski pitämään lapsista huolta, joten mennäänpä kotiin!' Kuva viittaa kuvernööri Mutlun useisiin kehoituksiin Gezi-puiston mielenosoittajien vanhemmille tulla hakemaan lapsensa puistosta kotiin.)