Liian demokraattinen demokratia

Guardian-lehden pääkirjoituksessa oli eilen mielestäni osuva pätkä Turkin tämän hetkisen tilanteen ironiasta:

'There is a bitter irony to events in Turkey. The man who told the Egyptian dictator Hosni Mubarak before his fall that "no government can survive against the will of its people" dismissed his own civil movement as looters, riffraff and foreign agents. The man who sent the army back to its barracks, and pushed back the power of Turkey's deep state, sent in riot police yesterday to arrest more than 50 lawyers protesting at police brutality. The man whose reforms instituted unprecedented democratic freedoms in Turkey can not, apparently, cope with their consequences.'

Guardian, 12.6.2013

Turkissa toimittajana olen toki tehnyt juttuja erilaisista ihmisoikeusongelmista, kurdikysymyksestä, sananvapauden haasteista, naisiin kohdistuvasta väkivallasta vain muutamia mainitakseni. Mutta moneen otteeseen olen myös raportoinut isoista edistysaskelista, joita AKP on yli kymmenen vuoden hallintonsa aikana toteuttanut. 

Turkki on monella tapaa varmasti paljon demokraattisempi, kuin ennen nykyhallinnon valtaan astumista ja erityisesti ensimmäisinä vuosina uudistustahti oli päätä huimaava. Täällä voi monista entisistä tabuista nykyisin keskustella vapaasti, armeija ei enää näyttele liian suurta roolia politiikassa ja esimerkiksi kurdien, ja muidenkin vähemmistöjen, asema on parantunut merkittävästi. Puhumattakaan tietysti talouden kukoistuksesta ja monen julkisen palvelun huimasta kohentumisesta. 

On ollut valtava pettymys viime vuosien aikana hiljalleen (ja nyt erityisesti viime viikkojen aikana) huomata, että Turkista oli tulossa liian demokraattinen sen kiivaimmille demokratisoijille. Heille demokratia näyttääkin olleen vapautta ja oikeutta vain heidän itsensä kanssa samankaltaisesti ajatteleville. Tai joiltakin osin jopa tyhjää sanahelinää.

Toivottavasti nämä tapahtumat kääntyvät yhdeksi edistysaskeleeksi Turkin demokratisoitumisen tiellä - AKP on saanut paljon sillä aikaiseksi mutta nyt on korjausliikkeen vuoro.

Erinomaisesti kiteytetty:

“This is not about secularists versus Islamists, it’s about pluralism versus authoritarianism”

Lainaus 'ulkomaiselta diplomaatilta', joka oli puhunut The Economist -lehdelle.

Turkissa meneillään olevat mielenosoitukset ovat muutos ja käännekohta sitenkin, että kyseessä ei ole (ainakaan pelkästään) Turkin yhteiskunnan jakautuminen uskonnollisiin ja maallisiin, vaan kyseessä on monimuotoisuuden taistelu autoritäärisyyttä vastaan.